Instagramia seuraavat ovat jo varmasti huomanneet feedeissään, kun ihmiset ovat laittaneet sinne kollaasin vuoden 2017 parhaista/tykätyimmistä kuvistaan. En itse tiedä mistä sen sinne saa, muuten olisin varmasti itsekin laittanut. Laitetaanpas sen sijaan tänne yhdeksän kirjoitustani vuodelta 2017, jotka ovat olleet merkityksellisiä, joihin voi joskus tulevaisuudessa palata ja miettiä tätä mennyttä vuotta. Kohtahan se taas vaihtuu, vuosi. Uusi sivu. Vuodeksi 2018 teen ainakin yhden lupauksen. Kurkoitan tähtiin ja tavoittelen mahdottamaltakin tuntuvia asioita.
TAHDON RAKASTAA NIINKUIN RYAN GOSLING
“Ilmoitan usein jo ensimmäisillä treffeillä, että seuraava parisuhteeni tulee olemaan maailman paras parisuhde, tai niin ainakin haluan ajatella. Tässä vaiheessa aika moni on hönkäissyt varmasti nougatpullan väärään kurkkuun. Ja osittain ihan aiheesta. Näen itse asian kuitenkin niin, että ”huvikseen” ei voi eikä kannata enää suhteita rakentaa.”
TAPAHTUIPA MEILLE MITÄ TAHANSA, OLEN ISÄSI
“Saadessani lapsen elämääni. Olin täysin untuvikko isä. En minä tiennyt kuinkapäin vaipat laitetaan tai mikä on Nenäfriida. En minä tiennyt mitä rasvaa laitetaan taiveihottumaan tai milloin voidaan aloittaa kiinteä ruoka. Vuodet tähän valmensivat. Vuodet vierivät ja minusta tulikin yhteishuoltaja-isä. Olin täysin untuvikko yhteishuoltaja-isä. En minä aina muista pakata kurahousuja hoitoreppuun. En minä osaa tehdä kuplalettiä.”
“Itse olen kirjoittanut blogia ja käyttänyt sosiaalista mediaa hyvin aktiivisesti reilun vuoden. Olen pyrkinyt näyttämään itseni niin aitona, kuin mahdollista. En tiedä millaisen vaikutelman olen ihmisille tätä kautta itsestäni antanut. Tämä vuosi on ainakin ollut kirkkaasti elämäni tapahtumarikkain.”
MITENPÄIN TÄÄLLÄ SINKKUMAAILMASSA OIKEIN PITÄISI OLLA?
“Vielä, kun tietäisi miten päin täällä sinkkuelämän viidakossa täytyisi olla? Ainakin perusmuotoinen verbi olettaa täytyisi pudottaa pois sanavarastosta. Taivutellaanpas hieman. Minä oletan…aina tai lähes aina väärin. Toiminkohan nyt jotenkin erikoisesti? Mitä jos hän ei pidäkään noista tulppaaneista? Onkohan vähän liikaa viedä Prosecco-pullo ensimmäiselle tapaamiselle?”
“Ja lauantaina taas mennään. Voisihan näin varmasti todeta, koska viimeisimmästä muutostaon aikaa tuommoinen kahdeksan kuukautta. Muutto, tuo asioista ei kaikista mieluisin. Enpähän valita, koska päämäärä on pienimuotoinen unelma.”
SE HETKI ON HIENO. SE HETKI ON AINA YHTÄ ODOTETTU. SE HETKI ON SELITETTÄVISSÄ.
“Siitä, kun kesäisenä, valoisana aamuna saavut kotiin venähtäneeltä pyöräreissulta. Ei ole huolta huomisesta. Siitä, kun heräät kesäisenä, valoisana aamuna. Sinua nykäisee parrasta pieni ihminen, joka on saanut sinut ymmärtämään sanan huoli oikean merkityksen. Ihminen, joka vetäisee aamulla esiin valloittavan hymynsä.”
LUKIJAPALAUTE, JOKA MENI LUIHIN JA YTIMIIN
“Toivon, että jatkat tätä blogia niin pitkään kuin mahdollista, koska tällä on moneen suurempi vaikutus, kuin ehkä uskotkaan!”
“Matkapuhelinten käyttökielto välituntisin pakottaa lapset keksimään jotain korvaavaa tekemistä. Tämä kielto mahdollistaa juuri tämmöisten vanhojen klassikoiden paluun koulujen pihoille. Digiloikka on äärimmäisen tärkeä ja väistämätön, koska digitaalisuus on uinut osaksi lähes jokaisen ihmisen arkea.”
“Oliko mitään järkeä alkaa kirjoittamaan tuollaisessa tunnemyrskyssä? Tätä on moni varmasti ihmetellyt. Mielestäni oli. Kirjoittaminen tarjosi keinon paeta sitä kaikkea ympärillä vallinnutta kaaosta. Myöhemmin on ollut lohdullista seurata omaa toimintaansa ja todeta itsekseen. Kasvua on tapahtunut, niin henkisellä kuin fyysisellä tasollakin. Toivottavasti.”
…toivottavasti henkistä ja fyysistä kasvua tapahtuu vielä vuonna 2018 ja myös siitä eteenpäin.
Oikein mukavaa viikkoa! Mikäs päivä nyt olikaan? #lomamoodi
-Esko-
// Kuvat: Antti Sihlman //
